|
Kehräämön tanssit kaatuivat raskaaseen kulurakenteeseen |
|
MISKA MIETTINEN
Orimattila
Järvenpääläinen Maija Astikainen kokee, että hänen työnsä Kehräämön tanssien pitäjänä jäi kesken. Alkavalla talvikaudella ei enää tanssita sunnuntaisin eikä torstaisin, koska tanssit tulivat tiensä päähän vappuna vuokrasopimuksen loputtua suunnitelmien mukaan.
– Kolmevuotinen aikahan oli kävijämäärältään nousujohteista. Ihmisiä kävi jopa Tampereelta ja Lappeenrannasta asti hyvien orkestereiden perässä, mutta ei tässä ollut taloudellisia mahdollisuuksia toimia.
Hän mainitsee vuokran, teostomaksut ja esiintyjien laskutukseen tulleen alv-korotuksen. Orimattilan Sanomien tietojen mukaan tanssitilan vuokra oli noin 4 000 euroa kuussa.
Astikainen haluaa puhua mieluummin muistoista ja omista konkreettisista asioista, kuten keinoista, jotka jatkamisen olisivat mahdollistaneet.
– Vuokran puolittaminen, alentaminen tai vastaava. Yhteistyön koen Kehräämön suuntaan olleen haastavaa.
Astikaisen ei tarvinnut maksaa vuokraa touko-elokuulta, jolloin tansseja ei järjestetty. Uusi sopimus olisi vaatinut vuokran maksun myös kesäkuukausilta.
Päätöksen vuokrasopimuksen irtisanomisesta Astikainen teki vuodenvaihteessa.
– Sitä vain ylivelkaantui. Lippujen hintoja olisi pitänyt nostaa tosi paljon, mutta sitten ihmiset eivät olisi olleet halukkaita maksamaan hintojen erotusta, vaikka he haluaisivat kuinka kovasti säilyttää paikan.
Eli Astikainen ei lippujen hintoja korottanut.
– Neljätuntisesta livemusasta sunnuntaisin ja 22 euroisesta lipusta ei jää yrittäjälle mitään. Kulurakenne on niin rankka, nyt vuokravelkoja hoiteleva Astikainen perustelee.
Jopa 400 ihmistä
Ihmiset kaipaavat tansseja.
– Mäntymäellä tai Pavilla (tanssilava Vantaalla) joku orimattilalainen tai muu on saattanut kysellä tanssien perään. Ilmeisesti paikka on ollut tärkeä.
Tansseissa oli vähimmilläänkin sunnuntaisin noin 150 kävijää per kerta ja torstain päivätansseissa enimmillään suurin piirtein sama määrä. Jo pelkästään tämä lukema on ihan hyvä määrä Orimattilan mittapuulla yksittäisessä tapahtumassa talviaikaan.
– Dimitri Keiskin ja Saija Tuupasen tansseissa on ollut enimmillään yli 400 lipunostanutta.
– Ihmiset ovat niin harmissaan, konseptista pidettiin kyllä. Ja me panostimme viihtyvyyteen ja ihmisten palvelemiseen.
Yksi syy tanssien suosiolle on huippuparketti.
– Se on vertaansa vailla. Missään ei ole niin isoa ja toimivaa parkettia. Se toimii kaikilla kengillä paitsi kumisaappailla.
– Esimerkiksi Jymylinnan lattia ei korvaa Kehräämöä. Mutta olisihan se tyhjää parempi.
Kehräämön lavan vieressä voi seurata tansseja ja kuunnella musiikkia istuen ja kahvia tai vaikka olutta juoden.
– Muilla tanssilavoilla ihmiset joutuvat seisomaan reunoilla.
Kylmyys ei tapakultaisia muistoja
Jos muistelevat muut menneitä lämmöllä, niin samaa tekee Astikainenkin.
– Ensimmäisen vuoden pyöritimme tätä Pylväläisen Pirjon kanssa, sitten toimin yksin. Aikakausi oli erittäin mielenkiintoinen, jonka aikana syntyi hirveän kiva ”Kehräämön porukka”. Se oli sitoutunut talkooporukka hyvän mielen tekemisen parissa murheista huolimatta.
Mistä murheista?
– Välillä oli kylmä ja välillä ei toiminut hissi, likavedet tulvivat alakerran käytävälle ja nuoriso aiheutti ilkivaltaa muun muassa purkamalla vaahtosammuttimen alakerran sisäänkäynnin kohdalle hissin eteen.
– Silti olen kaivannut tanssifiiliksiä. Kyse ei ole halusta.
Hän toivoisi, että tilalle löytyisi tansseja jatkava yrittäjä. Astikaisen tapaamat tanssijat eivät ole löytäneet korvaavia tansseja. Ei Suomessa liikaa ole talviaikaan sunnuntai-iltapäivän tansseja.
– Surkuttelua se on enemmän ollut.
Astikainen ei ainakaan tällä hetkellä aio ottaa uusia tansseja vedettäviksi. Kesäaikana hän vastasi Pavin päivätansseista.
– Selvitän entiset velat.
Orimattila
Järvenpääläinen Maija Astikainen kokee, että hänen työnsä Kehräämön tanssien pitäjänä jäi kesken. Alkavalla talvikaudella ei enää tanssita sunnuntaisin eikä torstaisin, koska tanssit tulivat tiensä päähän vappuna vuokrasopimuksen loputtua suunnitelmien mukaan.
– Kolmevuotinen aikahan oli kävijämäärältään nousujohteista. Ihmisiä kävi jopa Tampereelta ja Lappeenrannasta asti hyvien orkestereiden perässä, mutta ei tässä ollut taloudellisia mahdollisuuksia toimia.
Hän mainitsee vuokran, teostomaksut ja esiintyjien laskutukseen tulleen alv-korotuksen. Orimattilan Sanomien tietojen mukaan tanssitilan vuokra oli noin 4 000 euroa kuussa.
Astikainen haluaa puhua mieluummin muistoista ja omista konkreettisista asioista, kuten keinoista, jotka jatkamisen olisivat mahdollistaneet.
– Vuokran puolittaminen, alentaminen tai vastaava. Yhteistyön koen Kehräämön suuntaan olleen haastavaa.
Astikaisen ei tarvinnut maksaa vuokraa touko-elokuulta, jolloin tansseja ei järjestetty. Uusi sopimus olisi vaatinut vuokran maksun myös kesäkuukausilta.
Päätöksen vuokrasopimuksen irtisanomisesta Astikainen teki vuodenvaihteessa.
– Sitä vain ylivelkaantui. Lippujen hintoja olisi pitänyt nostaa tosi paljon, mutta sitten ihmiset eivät olisi olleet halukkaita maksamaan hintojen erotusta, vaikka he haluaisivat kuinka kovasti säilyttää paikan.
Eli Astikainen ei lippujen hintoja korottanut.
– Neljätuntisesta livemusasta sunnuntaisin ja 22 euroisesta lipusta ei jää yrittäjälle mitään. Kulurakenne on niin rankka, nyt vuokravelkoja hoiteleva Astikainen perustelee.
Jopa 400 ihmistä
Ihmiset kaipaavat tansseja.
– Mäntymäellä tai Pavilla (tanssilava Vantaalla) joku orimattilalainen tai muu on saattanut kysellä tanssien perään. Ilmeisesti paikka on ollut tärkeä.
Tansseissa oli vähimmilläänkin sunnuntaisin noin 150 kävijää per kerta ja torstain päivätansseissa enimmillään suurin piirtein sama määrä. Jo pelkästään tämä lukema on ihan hyvä määrä Orimattilan mittapuulla yksittäisessä tapahtumassa talviaikaan.
– Dimitri Keiskin ja Saija Tuupasen tansseissa on ollut enimmillään yli 400 lipunostanutta.
– Ihmiset ovat niin harmissaan, konseptista pidettiin kyllä. Ja me panostimme viihtyvyyteen ja ihmisten palvelemiseen.
Yksi syy tanssien suosiolle on huippuparketti.
– Se on vertaansa vailla. Missään ei ole niin isoa ja toimivaa parkettia. Se toimii kaikilla kengillä paitsi kumisaappailla.
– Esimerkiksi Jymylinnan lattia ei korvaa Kehräämöä. Mutta olisihan se tyhjää parempi.
Kehräämön lavan vieressä voi seurata tansseja ja kuunnella musiikkia istuen ja kahvia tai vaikka olutta juoden.
– Muilla tanssilavoilla ihmiset joutuvat seisomaan reunoilla.
Kylmyys ei tapakultaisia muistoja
Jos muistelevat muut menneitä lämmöllä, niin samaa tekee Astikainenkin.
– Ensimmäisen vuoden pyöritimme tätä Pylväläisen Pirjon kanssa, sitten toimin yksin. Aikakausi oli erittäin mielenkiintoinen, jonka aikana syntyi hirveän kiva ”Kehräämön porukka”. Se oli sitoutunut talkooporukka hyvän mielen tekemisen parissa murheista huolimatta.
Mistä murheista?
– Välillä oli kylmä ja välillä ei toiminut hissi, likavedet tulvivat alakerran käytävälle ja nuoriso aiheutti ilkivaltaa muun muassa purkamalla vaahtosammuttimen alakerran sisäänkäynnin kohdalle hissin eteen.
– Silti olen kaivannut tanssifiiliksiä. Kyse ei ole halusta.
Hän toivoisi, että tilalle löytyisi tansseja jatkava yrittäjä. Astikaisen tapaamat tanssijat eivät ole löytäneet korvaavia tansseja. Ei Suomessa liikaa ole talviaikaan sunnuntai-iltapäivän tansseja.
– Surkuttelua se on enemmän ollut.
Astikainen ei ainakaan tällä hetkellä aio ottaa uusia tansseja vedettäviksi. Kesäaikana hän vastasi Pavin päivätansseista.
– Selvitän entiset velat.
|
Vesa Laurinmäki antaa runtuakaupungille ja haaveilee ostajasta |
|
MISKA MIETTINEN
Orimattila
Kehräämön omistaja Vesa Laurinmäen mukaan talviajan torstai- ja sunnuntaitanssien loppu ”ei ollut kiva juttu”.
– Jos kaupungin olisi tullut valita ”rutosta ja kolerasta”, niin näen, että heidän olisi kannattanut lähteä tukemaan tansseja taloudellisesti. Ne ovat olleet Orimattilassa aika isoja tapahtumia ja tuoneet ihmisiä sinne, Laurinmäki sanoo puhelimitse.
– Minulla on mennyt usko kaupunkiin. Lähtökohtaisesti kaikki mitä he sanovat, on paskaa.
Kaupungin suunnalta ei ole Kehräämön suhteen kuulunut edelleenkään mitään.
– Enkä usko, että kuuluukaan.
– Tanssihommahan oli minullekin tappiollinen, mutta halusin pitää sen, koska ne toivat eloa.
Varastokäyttö tai ostajavoisi olla pelastus
Koska pian edessä on talven tuomat kylmät kaudet, pitäisi Laurinmäen kuulemma tehdä päätöksiä.
– Minunhan kannattaisi laittaa se kylmäksi, mutta en halua tehdä kiinteistölle sitä, että se on raatona.
Rakennuksen voisi vuokrata kylmä- tai lämminvarastoksi, jolloin vesi ei olisi käytössä. Eli ehkä rakennuksen voisi laittaa kylmäksi osittain.
– Varastokäyttöön sen saisi heittämällä. Sillä tavoin (tilanne) voisi rauhoittua.
Toisaalta varastokäyttö pysäyttäisi rakennuksen muun kehittämisen.
– Huono puoli on se, ettei rakennusta saisi elvytettyä kovin helposti.
Kaikkein paras ratkaisu olisi se, että talolle löytyisi ostaja.
– Olen sellaisen löytyessä valmis neuvottelemaan erilaisista maksujärjestelyistä.
Rakennus ei ole niin sanotusti virallisesti myynnissä.
– Harras toive on se, että joku paikallinen ostaisi sen, mies toistaa.
Potentiaalia on
Joitain pikkusopimuksia Laurinmäki ja yrittäjät ovat lähimenneisyydessä tehneet. Mukaan on tullut muun muassa valokuvaaja.
– Mukana olevat yritykset haluaisivat jatkaa, mutta ymmärrän sen, että yrittäjille se on ikävää, mitä tässä tapahtuu.
Voimassa oleva asemakaava sallii, että noin puolet tontin rakennusoikeudesta voidaan käyttää asuinrakentamiseen.
– Siihen saa rakentaa 8 000 neliön edestä kerrostaloja, Laurinmäki maalailee.
Nyt rakennuksessa on vuokralla noin 15 yritystä. Potentiaalia on, yhä.
– Sehän minua harmittaa, että tiedostan sen, että orimattilalaisena saisin homman toimimaan hyvin. Mutta kun olen muualla, en tätä ehdi hoitamaan.
– Haluaisin pelastaa kiinteistön.
Orimattila
Kehräämön omistaja Vesa Laurinmäen mukaan talviajan torstai- ja sunnuntaitanssien loppu ”ei ollut kiva juttu”.
– Jos kaupungin olisi tullut valita ”rutosta ja kolerasta”, niin näen, että heidän olisi kannattanut lähteä tukemaan tansseja taloudellisesti. Ne ovat olleet Orimattilassa aika isoja tapahtumia ja tuoneet ihmisiä sinne, Laurinmäki sanoo puhelimitse.
– Minulla on mennyt usko kaupunkiin. Lähtökohtaisesti kaikki mitä he sanovat, on paskaa.
Kaupungin suunnalta ei ole Kehräämön suhteen kuulunut edelleenkään mitään.
– Enkä usko, että kuuluukaan.
– Tanssihommahan oli minullekin tappiollinen, mutta halusin pitää sen, koska ne toivat eloa.
Varastokäyttö tai ostajavoisi olla pelastus
Koska pian edessä on talven tuomat kylmät kaudet, pitäisi Laurinmäen kuulemma tehdä päätöksiä.
– Minunhan kannattaisi laittaa se kylmäksi, mutta en halua tehdä kiinteistölle sitä, että se on raatona.
Rakennuksen voisi vuokrata kylmä- tai lämminvarastoksi, jolloin vesi ei olisi käytössä. Eli ehkä rakennuksen voisi laittaa kylmäksi osittain.
– Varastokäyttöön sen saisi heittämällä. Sillä tavoin (tilanne) voisi rauhoittua.
Toisaalta varastokäyttö pysäyttäisi rakennuksen muun kehittämisen.
– Huono puoli on se, ettei rakennusta saisi elvytettyä kovin helposti.
Kaikkein paras ratkaisu olisi se, että talolle löytyisi ostaja.
– Olen sellaisen löytyessä valmis neuvottelemaan erilaisista maksujärjestelyistä.
Rakennus ei ole niin sanotusti virallisesti myynnissä.
– Harras toive on se, että joku paikallinen ostaisi sen, mies toistaa.
Potentiaalia on
Joitain pikkusopimuksia Laurinmäki ja yrittäjät ovat lähimenneisyydessä tehneet. Mukaan on tullut muun muassa valokuvaaja.
– Mukana olevat yritykset haluaisivat jatkaa, mutta ymmärrän sen, että yrittäjille se on ikävää, mitä tässä tapahtuu.
Voimassa oleva asemakaava sallii, että noin puolet tontin rakennusoikeudesta voidaan käyttää asuinrakentamiseen.
– Siihen saa rakentaa 8 000 neliön edestä kerrostaloja, Laurinmäki maalailee.
Nyt rakennuksessa on vuokralla noin 15 yritystä. Potentiaalia on, yhä.
– Sehän minua harmittaa, että tiedostan sen, että orimattilalaisena saisin homman toimimaan hyvin. Mutta kun olen muualla, en tätä ehdi hoitamaan.
– Haluaisin pelastaa kiinteistön.
